What’s inside your box of memories?

When I was a kid and told my mum that I don’t ever want to grow old, she calmed me down by telling me that a person always gets to keep all the past ages inside her. So, a hundred year old person is actually hundred different people inside one body. Those memories and ages we all contain make us what we are.

Yesterday I found a box, where I had archived important things from my pre-digital times. Time is a peculiar thing: seeing those faded and torn photos I decided to store just a couple of ones here, where they don’t gather any more dust.

Time flies, my friends, but life is a hell of an adventure. Inside me I now carry all these girls and their memories.

Princess Venla graduating from high school.

Singing to the teachers, surrounded by friends and 3A classmates.

Applied – and never got accepted – to become an elementary school teacher. Funny and idealistic interview in Hämeen Sanomat 19.8.1993. (Also love the ‘First digitised Finnish-Swedish-Finnish dictionary’ article below.)

Interviewed Neil Gaiman for MA thesis in Helsingin Sarjakuvafestivaalit, 2000.

In the bottom of the box there was a faded fax message sent only about a month before my dad died of cancer. Sometimes life couldn’t be further from a rose garden;  These intense poems were written to me by my mum Kaija Kivilahti in 1997:

Lapseni, loppuunpalanut

Musiikkikoulussa
kaksi soitinta ja orkesteri,
myöhemmin laulutunnit,
ringette, partio,
kielikurssit,
kaikki kaverit
ja koulu siinä sivussa.
Taideteolliseen aikoi,
kuitenkin ensin maisteriksi
yliopistosta
mitä siihen nyt menisi,
pari vuotta enintään.
Luentopäiväkirjat,
seminaarit ja tentit,
nehän ovat vain järjestelykysymyksiä.
Viikonloput
teki remonttia maalla
purki seiniä
lapioi savea ja
kärräsi kellarista
kymmeniä kuutioita
metriviisikymmensenttisin
naisvoimin.
Opiskelukämpän
maalasi ja sisusti.
Kaksi silmäleikkausta
lukukausien päätteeksi,
ettei vain tulisi hukka-aikaa
ja lomiksi ansiotyöhön.
Mummosta huolehti,
vuorollaan.
Ystävien kanssa
oli niin kivaa
että monesti meni
aamuyöhön
ihan huomaamatta.
.
Ensin meni kyky laulaa.
.
Sitten tuli silmätulehdus, päänsärky, vatsakivut, kuume ja pahoinvointi.
.
Uni ei vienyt väsymystä.
.
Pitkä, mustanhiljainen syksy ilman ainuttakaan unelmaa.

Paskaproffa
kun et ymmärrä tätä nuorta.
.
Ei hän ole sinun kuvasi,
joka vain toistaa sinun ajatuksiasi
sanasta sanaan.
.
Mistä voit tietää, että
sinun metodisi ja johtopäätöksesi
säilyttävät arvonsa
vielä senkin jälkeen
kun tämä ylioppilas
on omansa julkaissut?

Nuoren ihmisen kuolemanpelko
elämänpelkoa
pelkoa heittäytyä elämään
vaikka tietää, että pitäisi.

On lapsuuden surut,
nuoruuden kasvamisen
ja aikuistumisen monet surut.
.
Rakkaus, työ ja perhe,
kaikki ne tuovat murheita.
Ei niitä voi välttää, on vain elettävä.
.
Tulee keski-ikä
vanhuus, sairaudet, väistämättä
pettymyksiä itselle ja muille.
.
Viimeistään luopumisen aikaan huomaat:
Ei kuolema ole pahin vaihtoehto,
ei ollenkaan.